De Tomaso Pantera #2886

1972-1979

Ensimmäiseksi #2886 tutustui lämpimään ja aurinkoiseen Italiaan, kun se pisti nokkansa ulos tehtaanovesta. Se siirrettiin ulos kokoontumispaikalle muiden Panteroiden mukaan, jotka uudessa maalissa kiilsivät rivissä ja odottivat laivausta kohti Amerikkaa. Tästä alkaa pitkä, mutkainen ja tapahtumarikas matka tähän päivään, kun #2886 on päätynyt Suomeen, pohjoiseen pieneen Tornioon.

Kymmenen aikaan 5.3.1972 tuli autonkuljetus De Tomason tehdasalueelle lastatakseen autot edelleen laivattavaksi Genovaan, missä alus odotti Panteroita vietäväksi New Yorkiin. Siellä autoja odottivat Lincoln-Mercury kauppiaat.

Moni autoista jäi Amerikan itärannikolle. Meni kuukausia, tarkemmin ottaen 5. tammikuuta 1973, ennenkuin mies nimeltä Jerry Hoover löysi #2886:n paikallisen jälleenmyyjänsä liikkeestä. Hän latoi rahat, 14,680 dollaria ja sai auton omakseen.

Voitte uskoa, että Jerry oli ylpeä ja innoissaan kun hän ajoi ensimmäisiä mailejaan mittariin. Yhteensä siihen kertyi 14.750 mailia niiden 2 vuoden ja 8 kuukauden aikana, jona Jerry omisti #2886:n.

Eräänä aamuna, kun Ray Miraglia luki sanomalehteä kahvitauollaan Danvillessä, Californiassa, hän huomasi ilmoituksen keltaisesta De Tomaso Panterasta. Se oli juuri sellainen, jota hän oli etsinyt. Hieman myöhemmin samana päivänä töiden jälkeen Ray oli sen keltaisen komeuden uusi onnellinen omistaja. Koska #2886 ei ehkä ollut enää siinä sataprosenttisessa kunnossa, jossa Ray halusi unelmiensa auton olevan, hän jätti sen vain 2600 mailin ajon jälkeen täydelliseen läpikäyntiin Auto Europa liikkeeseen Martinez Kaliforniaan. Tämä maksoi isohkon tukun rahaa, mutta kun Ray haki autonsa liikkeestä valmiina, oli se ainutlaatuisen työn jäljiltä valmiina moniin näyttelyihin...

1980-1995

Seuraavina vuosina, 1980-1984 kiersi Ray #2886:n kanssa monissa kuuluisissa näyttelyissä Kaliforniassa ja sai useita hienoja palkintoja (5x1, 6x2 ja 2x3) kotiin vietäväksi. Vajaan 10 vuoden ja vain 4410 mailin jälkeen päätti Ray luopua unelma-autostaan ja löysi kiinnostuneen pariskunnan, Eric ja Diane Stromin jatkamaan #2886 omistusta Danvillessa. Eric ja Diane omistivat auton kaksi vuotta, mutta kaduilla sai auto näyttäytyä vain 1427 mailin verran. Tämän rauhallisen ajan jälkeen sai #2886 paikan huhtikuussa 1987 autoliikkeessä nimeltä Berkey Import Cars, mutta jo kuukautta myöhemmin liike vaihtui ja auto löysi paikkansa maanmiehiensä seurasta liikkeestä Ferrari Los Gatos (https://www.lamborghinisiliconvalley.com/).

Aikaa kului vielä toinenkin kuukausi, kun Gary Berger ajoi Nimitz Freeway:tä San Josésta etelään käydäkseen katsomassa #2886:a, joka oli jo hinnaltaan reilusti laskettu. Garyn työkaveri oli nähnyt autoilmoituksen ja kertoi siitä hänelle.

Gary oli tarkka järjestyksen mies ja innokas automyyjä Todd sai nyt taitavan ja tunnollisen ostajan asiakkaakseen, joka tutki auton tarkkaan ja systemaattisesti pohjasta kattoon. Puolentoista tunnin jälkeen auto oli tutkittu puskurista puskuriin. Nyt halusi Todd tarjota Garylle kahvit, joka kiitti ja kertoi nähneensä tarpeeksi keltaista unelma-autoa. Ainoa, mistä Gary vielä halusi keskustella kahvin lomassa, oli hinta, mutta hän huomasi, että Toddin kanssa oli helppo päästä hinnasta sopimukseen. Niinpä Garysta tuli keltaisen unelman uusi omistaja ennen kuin kahvit oli juotu loppuun.

Seurasi hienoa aikaa #2886:lle, se oli oikea Garyn autotallin kuningatar, kaikki käytiin läpi autossa ja dokumentoitiin, menestyksekkäitä näyttelyitä oli useita, kansikuvia lehdissä ja unelmaan sijoitettiin tosissaan. Tämä aikakausi oli mieleenpainuva, mutta Garyn mielenkiinto vaihtui muihin haasteisiin ja lopulta 1992 hän myi auton eteenpäin.

Syyskuussa 2. päivä 1992 keltainen unelma myytiin San Jóseen Joe Rebozzille, mutta auto seisoi suurimman osan ajasta autotallissa, maileja ei kertynyt hänellä kuin 72 ja päiviä 40, ei mikään kovin pitkä aika Italialaiseen täysiveriseen rakastumiselle.

Doug Morgan, Napa, CA, oli seuraava omistaja #2886:lle ja hänen aikanaan autoon tuli 8581 mailia. Suureksi iloksi auto jälleen rullasi monesti esittelyrampille autonäyttelyissä ja Doug mm. hankki autoon siinä nykyisinkin olevat Campagnolo-vanteet.

1996-2006

Mr. Morgan löysi myös uuden kiinnostuksen kohteen ja niin hän laittoi keltaisen unelmansa myyntiin Hemmings Motor News -lehteen lokakuussa 1996. Pian hän saikin yhteydenoton kaimaltaan Minnesotasta, Doug Kelmiltä, joka oli kuumeisesti etsinyt itselleen ympäri maata sopivaa Panteraa. Huhtikuussa samana vuonna hän oli käynyt Las Vegasissa Pantera Owner Club Fun Rallyssa pelkästään hankkimassa lisää tietoa tulevasta investoinnistaan. Samalla hän oli huomannut, kuinka omistautuneita ajokilleen Pantera-klubilaiset ovat ja miten he mielellään jakavat tietoa ja kokemuksia muille unelma-autostaan. Niinpä Doug osti menolipun San Franciscoon ja toivoi, että tämä olisi se oikea auto jo parinkymmenen edellisen kohteen tutkimisen jälkeen. Kun Doug näki auton, hän tiesi, että se oli se mitä hän oli etsinyt; hyvinpidetty, keltainen, lähes alkuperäiskuntoinen yksilö voimapaketilla varustettuna. Hän maksoi auton, istui ratin taakse, sääti taustapeilit ja starttasi viiden vuorokauden matkansa takaisin kotiin Minneapolisiin.

Kun uusi onnellinen omistaja oli menossa Nevadassa puolimatkassa kotiin, hän huomasi autoon tulleen ongelman valokatkaisijassa. Doug joutui yöpymään ensimmäisen yönsä autossa parkkipaikalla. Tunnin välein hän joutui käynnistämään auton lämmittääkseen sitä, olihan jo lokakuu eikä Nevada ole silloin enää välttämättä mikään lämmin alue. Yöpyminen ei ollut muutenkaan mikään helppo juttu yli 100 kiloiselle isolle miehelle. Seuraava vuorokausi onnistui paremmin, mutta poliisi oli kiinnostunut hänestä tien varressa. "The Highway Patrol" uskoi Dougin selityksen rikkimenneestä valokatkaisijasta ja neuvoi hänet lähimpään kaupunkiin.

Loppumatka onnistui hyvin, #2886 ei kuluttanut kuin 15 litraa sadalle kilometrille ja koska oli lokakuu, lumi satoikin maahan vain pari päivää hänen saavuttuaan kotiin. Minnesotassa lunta tuli 15 cm, joten urheiluautoajot olivat siltä syksyltä ohi, mutta hyvän joulukortin siitä vielä sai.

Nyt Doug joutui odottamaan kevättä saadakseen taas auton ajoon. Heti ensimmäisenä kesänä hän vei auton useaan näyttelyyn ja seisoi #2886:n rinnalla ylpeänä leveä hymy kasvoillaan kuunnellessaan hienoja kommentteja Panterastaan. Autoa huollettiin, vahattiin ja ulkoilutettiin Minneapolisin lähiympäristössä. Mutta Doug ei ollut poikkeus, mielenkiintoisia projekteja oli paljon ja hänestä alkoi tuntua, että oli aika muutokselle...

2007-2014

#2886 sai vielä nähdä Minneapolisin kevätauringon Dougin ystävän autotallissa, BMW:n alapuolella vietetyn talven jälkeen. Doug oli päättänyt mennä eteenpäin ja kuume uudempaa Corvettea kohtaan oli noussut korkeammalle. Ennen Panteran myyntiin laittoa hän halusi vielä vaihtaa pyöränlaakerit ja kytkimen siihen, jotta myynti olisi helpompaa. Kesäkuun alussa 2007 Doug ilmoitti autonsa olevan myynnissä. De Tomaso foorumilta (www.panteracars.com) sen huomasi Håkan Lindberg ja oli heti yhteydessä myyjään. Monen eri vaiheen jälkeen Håkan lensi Minneapolisiin, jonne Doug tuli häntä vastaan.

Seuraavana aamuna Doug tuli autollaan hotellille, missä Håkan asui. Ainoa, mitä Håkanilla tuli mieleen nähdessään auton,oli "WOW, mikä auto!". Se oli juuri sellainen kuin hän oli olettanut ja toivonut olevan. Pitkän koeajorupeaman jälkeen oli selvää, että Håkan halusi auton, siitä ei ollut epäilystäkään. Nyt piti vain suunnitellla auton kotiinkuljetus Ruotsiin ja Västeråsiin.

Autokuljetus järjestys ja kaikki meni hienosti. Håkan oli tyytyväinen hankintaansa ja kävi Panterallaan jopa Italian Modenassa De Tomason 50-vuotisjuhlissa ja paluumatkalla vielä Belgian Spa:n radalla.

2014-

Olin jäänyt harrasteautoilun koukkuun vuosia sitten, kun hankin Ford Mustang Fastbackin 2000-luvun alussa. V8 moottori jätti unohtumattoman vaikutuksen. Mustangissa olisi ollut kuitenkin kaikenlaista tekemistä, joten päädyin myymään sen Ruotsiin.

Muutama vuosi myöhemmin hankin kuitenkin etelä-Ruotsista toisenlaisen kesäauton, BMW 3.0 CSi vuosimallia 1973. Auto oli erinomaisessa kunnossa, miltei alkuperäinen kaikin puolin ja vähän ajettu. Parin kesän jälkeen myin kuitenkin sen eteenpäin Kajaaniin.

De Tomaso Pantera oli kiinnostanut aina ja internetin ihmeellinen maailma teki vielä helpommaksi hankkia tietoa kyseisestä autosta. Myyntipalstat olivat myös usein selailussa ja vuosien ajan seurailin myynnissä olevia Panteroita USA:ssa, Ruotsissa, Saksassa ja muualla. Huomasin myös, että parina viime vuotena niiden hinnat alkoivat nousta ja niin alkoi autokuume myös kohota. Vuonna 2007 olin jo lähellä hankkia USA:sta keltaista Panteraa, mutta auton myyjä kertoi erään ruotsalaisen ostajaehdokkaan olevan tulossa sitä katsomaan viikon sisällä. Hän lupasi ilmoittaa, mikäli auto on vielä myynnissä sen jälkeen. Dougista ei kuulunut mitään ja harmikseni selailin kyseisen auton kuvia netistä vielä pitkään. Löysin myös uuden ruotsalaisen omistajan, Håkan Lindbergin autosta tekemät kotisivut ja lähetin hänelle sivun kautta palautetta ja onnittelin hienon auton ostosta.

Keväällä 2014 oli ebay.com:issa tummansininen De Tomaso Pantera pitkään myynnissä. Olin yhteydessä myyjään monesti ja kyselin autosta lisätietoja sekä etsin sopivia kuljetusyrityksiä auton rahtaamiseksi Suomeen. Lisäsin silti vielä De Tomason ostoilmoituksen ruotsalaiselle Pantera-foorumille. Eräs foorumin jäsenistä vastasi, että yksi Pantera voisi olla myynnissä Ruotsissa ja laittoi Facebook-linkin autosta. Klikkasin linkkiä ja kuinka ollakaan, Facebook-sivun etusivulla oleva keltainen Pantera oli se sama, jota olin ollut ostamassa vajaa kymmenen vuotta aikaisemmin. Lähetin sivun ylläpitäjälle heti viestin ja kyselin, olisiko auto myynnissä. Håkan vastasi samantien ja kertoi olevansa ajatellut auton myyntiä, muttei ollut vielä mitään ilmoituksia siitä lisännyt mihinkään. Alkoi kiivas sähköpostin vaihto...

Maaliskuussa 2014 lensin Tukholmaan ja hyppäsin sieltä Västeråsiin menevään bussiin. Seuraavana aamuna Håkan tuli hotellista hakemaan minut ja lähdimme hänen kotiinsa, missä auto oli varastoituna talliin. Perille päästyämme Håkan avasi tallin ovet. Keltaisen De Tomaso Panteran perä ilmestyi näkyviin. Se oli kuviin verrattuna uskomattoman matala ja leveä. Auton näkeminen oikeastaan ensimmäistä kertaa luonnossa oli tosi hieno kokemus, olin myyty!

Koeajon jälkeen 25.3.2014 teimme autosta tarvittavat paperit, kävimme pankissa ja Håkan valokuvauksen harrastajana ikuisti joka tilanteen kameraansa. Iltapäivällä lähdin kohti Tukholmaa ja satamaa. Laivan irrottua laiturista söin hyvän illallisen Panteran avaimet taskussa. Mielessä oli jo suunnitelmat auton huollolle ja tuleville "päivityksille". ZF-vaihdelaatikon kakkos- ja kolmosvaihde pitivät hieman Panteralle tyypillistä rutinaa eli todennäköisesti synkronirenkaat olivat vaihdon tarpeessa. Ohjauksessa ilmeni myös hieman väljyyttä eli sen läpikäynti tuli olemaan myös edessä. Suuremmassa nopeudessa huomasin myös levottomuutta alustassa, uusien iskunvaimentimien tilaus tulisi myös ohjelmaan jossain vaiheessa.

Laivan saavuttua aamulla Turun satamaan ajoin auton tullimuodollisuuksien jälkeen Kaarinaan ja jätin sen tuttujen kavereiden hellään huomaan odottamaan kuljetusta Tornioon. Ajaminen pohjoiseen ei tuntunut mielekkäältä ajatukselta maaliskuussa, vaikka alkumatkan olisikin voinut taittaa kesäkelissä. Niinpä ostin junalipun Kemiin ja aloin käyttää joukkoliikennettä pitkästä aikaa.

Auto saapui viimein Tornioon. Varasin heti ajan katsastukseen ja tein autoveroilmoituksen tulliin. Katsastus menikin ilman ongelmia, ilmeisesti Pantera oli ensimmäinen myös katsastusmiehelle, joka sanoi leimaa lyödessään: "Jos olis eilen kuollut, olis tämäkin jäänyt kokematta". ;-)

Panteran voimanlähde Ford Cleveland 351 V8 vakioversiona tuottaa 330 hv. Se riittääkin useimmassa tapauksessa oikein hyvin ja moottorin sijainti tekee siitä oikeastaan tasapainoisen ajettavan, painonjakautuma on ainakin takarenkaiden pitoa varten hyvä. Löysin Ruotsista myynnissä olevan Cleveland lohkon ja päätin ostaa sen. Olin myös ollut jo yhteydessä Etelä-Ruotsissa olevaan Engine Kit Racing -yritykseen, joka on rakentanut Fordin V8 moottoreita pitkän historian. Se otti lohkon käsittelyyn, teki tarjouksen uuden moottorin rakentamisesta. Hyväksyin tarjouksen ja Per aloitti osien tilaamisen USA:sta. Talvi 2019-2020 menikin moottorin rakentamisessa ja syksyllä 2020 sain moottorin autotallin nurkkaan puulaatikossa. Keväällä 2021 paikallinen autokorjaamo otti moottorinvaihdon työn alle ja syksyllä 2021 uusi moottori päästi ensimmäiset pakokaasut ulos. Testiajot jäivät hyvin lyhyeksi, mutta auto oli uuden moottorin ansiosta tosi pirteä ja vaihdelaatikkoon vaihdettujen laakerien päivitys osoittautui erittäin onnistuneeksi. Viimeiset säädöt vielä kohdilleen alkavan kevään aikana ja sitten vain ajoa ;-).

Ford Cleveland 406ci stroker 552 hp ;-)